Määräaikainen työsopimus – malli

Esittely

Määräaikainen työsopimus on työsopimus, joka on solmittu tietyksi ajaksi tai tietyn tehtävän suorittamisen ajaksi, toisin kuin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, joka on lähtökohta Suomen työoikeudessa. Määräaikaisen sopimuksen tekemistä säätelee työsopimuslaki (26.1.2001/55, jäljempänä TSL) 1 luvun 3 §. Perusteltu syy: TSL 1:3 §:n mukaan työnantajan aloitteesta tehty määräaikainen työsopimus edellyttää perusteltua syytä. Hyväksyttäviä syitä ovat esimerkiksi työn luonteeseen liittyvä tilapäisyys, sijaisuus, harjoittelu, kausiluonteinen työ tai muu vastaava, yrityksen toimintaan tai teetettävään työhön liittyvä perusteltu syy. Ilman perusteltua syytä solmittu määräaikainen sopimus katsotaan toistaiseksi voimassa olevaksi. Poikkeus pienille työnantajille: vuoden 2017 lakiuudistuksen jälkeen työnantaja, jonka palveluksessa on enintään 10 työntekijää, voi tietyin edellytyksin solmia ilman erillistä perustetta enintään vuoden pituisen määräaikaisen sopimuksen henkilön kanssa, joka on ollut työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaana työttömänä työnhakijana yhtäjaksoisesti edeltävät 12 kuukautta. Tämä on kapea poikkeus pääsäännöstä, ei yleinen vaihtoehto. Ketjutuskielto: perusteettomien, toisiaan seuraavien määräaikaisten sopimusten ketjuttaminen on kiellettyä. Jos työnantaja käyttää toistuvia määräaikaisia sopimuksia ilman, että kunkin sopimuksen tekemiseen on ollut pysyvän työvoimatarpeen kannalta perusteltu syy, työsuhde voidaan tuomioistuimessa katsoa tosiasiallisesti toistaiseksi voimassa olevaksi sopimusten kestosta riippumatta. Päättyminen: määräaikainen työsopimus päättyy ilman irtisanomista sovitun määräajan päättyessä tai sovitun tehtävän valmistuessa. Sopimuksen ennenaikainen irtisanominen ei lähtökohtaisesti ole mahdollista, ellei osapuolten kesken ole erikseen sovittu irtisanomisajan noudattamisesta (TSL 6:1 §) tai kyseessä on TSL:n mukainen purkuperuste (esim. törkeä sopimusrikkomus, TSL 8 luku). Ilman tällaista sopimusehtoa tai purkuperustetta ennenaikainen päättäminen voi johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen. Koeaika: myös määräaikaisessa työsuhteessa voidaan sopia koeajasta (TSL 1:4 §). Koeajan enimmäispituus on lähtökohtaisesti puolet sopimuksen kestosta, kuitenkin enintään kuusi kuukautta. Koeaikana kumpikin osapuoli voi purkaa työsopimuksen ilman irtisanomisaikaa, ei kuitenkaan syrjivin tai muutoin epäasiallisin perustein. Osapuolet: työnantaja ja työntekijä. Keskeiset ehdot: sopimuksen kesto tai päättymisen määrittävä tehtävä, määräaikaisuuden peruste, tehtävänimike ja työtehtävät, koeaika, palkka ja sen maksukausi, työaika, mahdollisesti sovellettava työehtosopimus. Yleisiä virheitä: määräaikaisuuden perusteen jättäminen kirjaamatta (mikä heikentää sopimuksen pätevyyttä riitatilanteessa), toistuvien määräaikaisten sopimusten ketjuttaminen ilman kutakin sopimusta erikseen perustelevaa syytä, sekä ennenaikaisen irtisanomisajan sopimatta jättäminen, mikä tekee sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä käytännössä mahdotonta ilman purkuperustetta.