Velkakirja yksityishenkilöiden välillä – malli

Esittely

Velkakirja on asiakirja, jolla velallinen sitoutuu maksamaan velkojalle tietyn rahamäärän sovittujen ehtojen mukaisesti. Suomessa velkakirjoja säätelee erityisesti velkakirjalaki (622/1947), joka erottaa toisistaan "oman velkakirjan" (velallisen oma sitoumus maksaa velkojalle tai tämän määräämälle) ja juoksevan velkakirjan, joka on vapaasti siirrettävissä seuraavalle haltijalle ilman erillistä siirtoilmoitusta. Yksityishenkilöiden välisessä lainassa käytetään lähes aina omaa velkakirjaa, koska osapuolet haluavat sitoa velan nimenomaisesti tiettyyn velalliseen ja velkojaan. Tämä on tärkeää ymmärtää: tässä tarkoitettu velkakirja EI vahvista jo olemassa olevaa velkaa (sitä varten käytetään velan tunnustamista, "velan tunnustus"), vaan se luo uuden velvoitteen — velkoja myöntää lainan (laina myönnetään) ja maksaa lainasumman velalliselle, ja velallinen sitoutuu maksamaan sen takaisin sovitulla aikataululla. Velkakirja siis toimii itse lainasopimuksena, ei pelkkänä todisteena aiemmasta velasta. Lainasopimuksen syntyyn sovelletaan yleistä sopimusoikeutta, erityisesti lakia varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (oikeustoimilaki, 228/1929), joka koskee tarjouksen ja hyväksynnän muodostumista sekä sopimuksen sitovuutta. Vaikka suullinenkin lainasopimus on lähtökohtaisesti pätevä, kirjallinen velkakirja on vahvasti suositeltava todistelun vuoksi: se osoittaa yksiselitteisesti lainasumman, maksatuspäivän ja takaisinmaksuehdot mahdollisessa riitatilanteessa tai perinnässä. Korko: osapuolet voivat vapaasti sopia korosta. Jos korkoa ei ole erikseen sovittu, laina on lähtökohtaisesti koroton korkolain (633/1982) mukaan, sillä korkolain mukainen viivästyskorko tulee sovellettavaksi vasta silloin, kun maksu viivästyy eräpäivästä — ei automaattisesti pääomalle ennen erääntymistä. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n mukaisesti (viitekorko + 7 prosenttiyksikköä), ellei muusta viivästyskorosta ole sovittu. Takaisinmaksu ja laiminlyönti: velkakirjassa tulisi määritellä selkeä takaisinmaksuaikataulu (esimerkiksi kertasuoritus tiettynä eräpäivänä tai erissä) sekä lopullinen eräpäivä. Jos velallinen laiminlyö maksun, velkoja voi vaatia viivästyskorkoa ja tarvittaessa periä saatavan ulosottoteitse sen jälkeen, kun velkakirja tai tuomio antaa siihen perusteen. Selkeästi laadittu velkakirja nopeuttaa merkittävästi perintäprosessia, koska velan peruste ja määrä eivät jää epäselviksi. Osapuolet: velkoja (lainanantaja, joka luovuttaa rahat) ja velallinen (lainanottaja, joka sitoutuu maksamaan takaisin). Olennaiset ehdot: lainasumma, maksatuspäivä, korko (tai maininta korottomuudesta), takaisinmaksuaikataulu, lopullinen eräpäivä sekä laiminlyönnin seuraukset. Yleisiä virheitä: maksatuspäivän jättäminen merkitsemättä (jolloin ei voida osoittaa, milloin laina tosiasiassa myönnettiin), takaisinmaksuaikataulun jättäminen epämääräiseksi, sekä velkakirjan sekoittaminen velan tunnustamiseen silloin kun kyse on tosiasiassa uudesta lainasta eikä vanhan velan vahvistamisesta.