Velan tunnustaminen – malli

Esittely

Velan tunnustaminen on asiakirja, jossa velallinen nimenomaisesti tunnustaa olevansa velkojalle velkaa tietyn rahamäärän, ilmoittaen velan perusteen sekä sovitun takaisinmaksutavan. Asiakirja perustuu yleisiin sopimusoikeudellisiin periaatteisiin (oikeustoimilaki 228/1929) ja toimii ennen kaikkea todisteena: se vahvistaa jo olemassa olevan velvoitteen olemassaolon. Ero velkakirjaan: siinä missä velkakirja (ks. velkakirjalaki 622/1947) luo itse lainasuhteen — velkoja antaa rahasumman velallisen käyttöön ja velallinen sitoutuu maksamaan sen takaisin — velan tunnustaminen vahvistaa jo olemassa olevan velan riippumatta sen alkuperästä (aiempi kirjallisesti dokumentoimaton laina, maksamatta jäänyt ennakko, yksityishenkilöiden välinen maksamaton lasku tms.). Velan tunnustaminen on siis luonteeltaan usein deklaratiivinen: se ei niinkään luo uutta velvoitetta kuin tunnustaa ja dokumentoi olemassa olevan velvoitteen, mikä helpottaa merkittävästi velkojan näyttötaakkaa mahdollisessa riita- tai perintätilanteessa. Todistusarvo: velallisen allekirjoittama velan tunnustaminen on vahva todiste mahdollisessa oikeudenkäynnissä, koska velallinen itse tunnustaa velkansa. Jos velka on riidaton, saatava voidaan periä oikeudenkäymiskaaren mukaisessa suppeassa haastehakemuksessa (summaarinen menettely), mikä nopeuttaa ja yksinkertaistaa perintäprosessia huomattavasti verrattuna riitaiseen velkaan. Korko: mikäli osapuolet sopivat korosta, sovelletaan korkolakia (633/1982) sekä sovitun koron että mahdollisen viivästyskoron osalta. Jos korosta ei ole erikseen sovittu, viivästyneelle määrälle voi silti kertyä korkolain mukainen viivästyskorko maksun viivästyessä. Maksun laiminlyönnin seuraukset: jos velallinen ei maksa sovittuun eräpäivään mennessä, velkoja voi vaatia viivästyskorkoa sekä periä saatavan perintälain (513/1999) mukaisesti, jolloin velalliselle voi kertyä myös perintäkuluja. Toistuva maksuhäiriö voi johtaa velallisen maksuhäiriömerkintään ja vaikuttaa hänen luottokelpoisuuteensa. Milloin käyttää: kun velka on jo syntynyt (esimerkiksi kirjaton laina läheisten kesken, maksamatta jäänyt ennakko tai muu yksityishenkilöiden tai yrityksen ja yksityishenkilön välinen saatava) ja osapuolet haluavat vahvistaa sen kirjallisesti tulevien todisteluongelmien välttämiseksi. Osapuolet: velallinen (joka tunnustaa velkansa) ja velkoja. Olennaiset ehdot: tunnustettu velan määrä, velan peruste, maksuaikataulu tai takaisinmaksuehto, mahdollinen korkoehto sekä maksun laiminlyönnin seuraukset. Yleisiä virheitä: velan perusteen jättäminen mainitsematta (mikä heikentää todistusarvoa), selkeän maksuaikataulun puuttuminen sekä velan tunnustamisen sekoittaminen velkakirjaan, vaikka todellinen tilanne on eri — velkaa ei tässä tapauksessa luoda, vaan ainoastaan vahvistetaan.