Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemustanne sivustollamme. Palvelun toiminnalle välttämättömät evästeet ovat aina käytössä. Lue lisää evästekäytännöstämme
Aliurakointisopimus on pääurakoitsijan ja aliurakoitsijan välinen sopimus, jolla pääurakoitsija teettää osan rakennus- tai teollisuushankkeesta alihankintana toiselta elinkeinonharjoittajalta. Sopimus syntyy tyypillisesti tilanteessa, jossa pääurakoitsija on solminut rakennuttajan kanssa pääurakkasopimuksen ja siirtää tietyn erikoisosaamista vaativan työvaiheen (esimerkiksi LVI-, sähkö-, maanrakennus- tai runkotyöt) aliurakoitsijalle. YSE 1998: Suomen rakennusalalla on jo vuosikymmenten ajan ollut vakiintunut käytäntö sisällyttää urakkasopimuksiin viittaus Rakennusurakan yleisiin sopimusehtoihin YSE 1998 (RT 16-10660). Vaikka ehdot on laadittu jo 1990-luvulla, niitä ei ole virallisesti korvattu uudemmalla versiolla, ja ne toimivat edelleen alan de facto -standardina myös aliurakkasopimuksissa. YSE 1998 -ehdot säätelevät muun muassa urakoitsijan ja tilaajan vastuunjakoa, lisä- ja muutostöitä, viivästysseuraamuksia, vakuuksia ja takuuaikaa. Kun sopimuksessa viitataan YSE 1998 -ehtoihin, ne tulevat osaksi sopimusta ja täydentävät sopimuksen erityisehtoja. Tilaajavastuulaki: Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (1233/2006, tilaajavastuulaki) velvoittaa pääurakoitsijan tilaajana selvittämään ennen aliurakointisopimuksen allekirjoittamista muun muassa aliurakoitsijan kaupparekisteriotteen, verovelka- ja eläkevakuutustodistukset, työtapaturmavakuutuksen voimassaolon sekä sovellettavan työehtosopimuksen tai keskeiset työehdot. Laiminlyönnistä voi seurata laiminlyöntimaksu. Rakennusalalla käytännön toteutuksena on veronumerorekisteriin merkitty henkilötunniste, joka näkyy työmaalla kuvallisessa kulkuluvassa (niin sanottu RS-kortti / veronumerokortti), ja työmaan päätoteuttajan on pidettävä ajantasaista luetteloa työmaalla työskentelevistä. Käännetty arvonlisäverovelvollisuus: Rakennusalan aliurakoinnissa sovelletaan usein käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta (AVL 8 c §), jolloin aliurakoitsija laskuttaa työn ilman arvonlisäveroa ja ostaja (pääurakoitsija) tilittää veron. Menettely edellyttää, että ostaja on elinkeinonharjoittaja, joka muutoin kuin satunnaisesti myy rakennusalan palveluja, ja tästä on syytä ottaa maininta myös sopimukseen ja laskuihin. Osapuolet: pääurakoitsija (tilaaja) ja aliurakoitsija. Keskeiset ehdot: työkohteen ja urakan sisällön kuvaus, urakkahinta ja maksuerätaulukko, aikataulu ja välitakarajat, YSE 1998 -ehtojen soveltaminen, vakuudet (rakennusaikainen ja takuuajan vakuus), vastuu ja takuuaika, sekä käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden soveltuminen. Yleisiä virheitä: tilaajavastuulain mukaisten selvitysten laiminlyönti ennen allekirjoitusta, YSE 1998 -viittauksen puuttuminen (jolloin vastuunjako jää epäselväksi), vakuuksien ja takuuajan sopimatta jättäminen, sekä käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden soveltamisen tarkistamatta jättäminen laskutuksessa.
Pääurakoitsijan nimi
Pääurakoitsijan osoite
Pääurakoitsijan Y-tunnus
Aliurakoitsijan nimi
Aliurakoitsijan osoite
Aliurakoitsijan Y-tunnus
Työkohteen / hankkeen kuvaus
Aliurakoitavan työn sisältö ja laajuus
Urakkahinta (euroa, alv 0 %)
Maksuerätaulukko / maksuaikataulu
Aikataulu ja välitakarajat
Sovelletaanko YSE 1998 -ehtoja
Vakuuden / pidätyksen määrä (% urakkahinnasta)
Takuuaika (kuukautta)
Sovelletaanko käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta
Allekirjoituspäivä